GTR?

“Sports cars should never be something you buy and own with your brain. They should be something you achieve and own with your heart–all of it.”

Kaikki tiet vie getariin…

Aloitan kotisivuni tekemisen kirjoittamalla lyhyen kuvauksen autoista jotka olen omistanut. Nämä sivut on pääasiassa painoitettu nykyiselle autolleni ja kysymykselle jonka olen kuullut tuttujen ja tuntemattomien suusta: Onko tuossa mitään järkeä? Sivustolla esittämäni asiat ja väitteet on mun omia mielipiteitä ja niitä ei tarvi kenenkään kyseenalaistaa, kiitos ja anteeksi. Sivustoon on eksynyt muutamia lainauksiakin, jos häiritsee niin laita sähköpostia.

Olen aina ollut “erilaisista” autoista kiinnostunut. Raha vain ei ole antanut myöden ajaa unelma-autoilla.

Sivun oikeassa reunassa “navigaatio” palkki josta pääset vaihtamaan sivua.

Ensimmäinen oma auto oli Mitsubishi Galant vm 90. Tällä tulikin kierrettyä festareita ja oli se muutenkin suurimmaksi osaksi “lauluauto” :) Se kesti reilun vuoden kunnes kone hajosi atomeiksi.

Seuraavaksi ostin vanhemmilta VW Passat TDIn vm 96. Työmatka kun oli n.50km suuntaansa niin pitihän sitä dieselillä ajella. Se oli halpa ja siinä tilanteessa ainut järkevä ostos. Jonkin verran oli hifikärpänen purrut tässä kohdin ja kontissa oli subbaria ja vahvaria. Näitä ohjasi Pioneerin flippinäytöllinen dvd-soitin.

Nyt kun oli vakityöpaikka ja se talossa jo kymmenisen vuotta ollut passatti oli jo pitkään tuntunut niin järkyttävän tylsältä autolta. Päätin, että nyt jotain hienoa ja kiiltävää täytyy saada pihaan ja menin pankkiin. Laina myönnettiin ja siitä alkoi jäätävä auton etsimis prosessi. Mitsu Evoa silloin haaveilin kovasti, mutta annoin järjen voittaa tunteet siinä kohdin ja aloin etsimään sopivaa diesel-kulkinetta. E46 facelift bemari 2 litraisella turbodiesel-moottorilla oli sellainen auto joka takavetoisuutensa ansiosta kiinnosti ja tälläinen jopa tilattiinkin saksasta. Sen hakeminen kuitenkin venyi siinä suhteessa että olin jo muillekin ehdoituksille täysin avoin.

Golf V TDI ’04

Yhteensattumien summana päädyin koeajaan pajalle.comin kunnostamaa piristettyä ja hieman massasta poikkeavaa tdi Golffia…. Auto oli mahtava. Luultavasti siksi että ennakkoluulot autoa kohtaan oli täysin nollissa ja siinähän oli voimaakin 178hp/405nm. Kaikki varusteet mitä tarvita saattaa… ja miellytti omaa silmää. Koeajon jälkeen olin myyty ja niin oli golffikin, passatti meni vaihdossa ja siitä seurasi yli kaksi vuotta kestänyt suhde kansanautoon.

Vuonna 2007 kesäkuussa auto näytti ostohetken jälkeen tältä:

Ja 2009 Toukokuussa ulkoinen olemus oli tälläinen:

Esittely autosta:

http://skyliner.nettisivu.org/vw-golf-tdimtm/


 

Nissan Skyline R34 GT-T ’98

Tunteita ja Tuoksuja

 

Kaikki lähti siitä kun ensimmäinen Hurjapäät-elokuva ilmestyi vuonna nakki ja miekka. Silloin Japanin ihmeautot alkoi kiinnostamaan ja kakkososassa ollut hopea-sininen R34 korin Nissan Skyline oli kyllä eniten tunteita nostattava.Uusin eli neljäs osa ilmestyi 2009 alkupuolella ja kaverin kanssa se lähdettiin teatteriin katsomaan 28. 5 keskiviikko iltana. Samalla viikolla kävi vielä niin hassusti että työpaikka vaihtui ja näytti siltä että uudessa työpaikassa ei tarvi diesel-autoa vaikka 120km päässä onkin, koska asunto kuului työsuhde-etuihin. Eli katastrofin ainekset oli käsillä :)

Kotimatka kului Idän Ihmeistä jutellen ja poltteet kyseisen genren autoja kohtaan senkun lisääntyivät. Kotiin päästyäni menin koneelle ja nettiin Skylinejen tarjontaa ihmettelemään… Nettiautossa oli 2kpl R34-korin (uusin korimalli jonka saa Suomeen kilpiin. Valmistettu 98-02) GT-Turbo malleja myynnissä joista toisessa oli kaiken lisäksi diesel auton tarve mainittu. Golf kiinnosti Vantaan miestä vaihdokkina ja koeajo sovittiin perjantaille… En ollut koskaan ajanut niin tehokasta autoa, enkä oikealta ohjattavaa autoa, myös kehä3 on hiukan erilainen ajaa kuin täällä maalla. Joten koeajoa joutui hieman jännittämään. Kuitenkin suuremmilta kolareilta vältyttiin, mutta Nissani ei toiminut kunnolla. Kierrosten noustessa yli 5000rpm alkoi auto pätkimään ja voima katosi. Kauppoja ei uskaltanut tehdä, koska vika oli myyjällekin uusi eikä hän osannut sanoa korjaustapaa. Takasin tullessa tyhjin käsin vitutti aivan törkeesti.


Kauniit ja Rohkeat

Viikko kului ja myyjän kanssa oltiin yhteyksissä koko ajan. Hän selvitti pätkimisen vian. Alkuperäiset puolat tarvii vaihtaa uusiin. Hiukan tingattiin vielä puhelimessa ja lupasin lauantaina (viikko ekan koeajon jälkeen) tulla tekemään vaihtokauppoja. Autossa ei ollut kilpiä ja niiden saanti jännitti näitähän ei ollut siinä vaiheessa kilvitetty kuin 3 tai 4 kpl. Kuitenkin tarvittavat paperit oli hommattu ja katsastukseen ei tarvitsisi tehdä “muuta” kuin vaihtaa kaikki valot e-hyväksyttyihin. Kaupan tein täysin tunteiden vallassa, eihän kukaan tuollaiseen autoon vaihda järjissään? Ei kilpiä, ei takuuta siitä että koskaan saa niitä. Auto pätki yläkierroksilla aina välillä, viasta ei muuta tietoa kuin myyjän kertoma… Mutta oli se hieno!!

Takaisin tulomatkalla turbon vihellys laittoi hymyilyttämään…

Auto otettiin talviteloille hyvissä ajoin syksyllä eikä tarkoitus ollut siitä luopua, mutta siitä tuli soitto. Ostaja kysyi hinnan, sanoin hinnan, hän haki tinkailematta pois.

Katsastuksesta ja autosta infoa täällä:
Mikä ihmeen GTR?

“Those who know GTR’s can’t explain. Those who don’t – cannot understand.”

Tuo kyseinen virke on kyllä täysin totta, mutta yritän. Eli R34 meni kaupan ja tilille tuli rahaa. Tiedossa kyllä oli jo siinä vaiheessa että mitä autoa alan etsimään. Halusin auton jonka kanssa itsella olisi hauskaa. En autoa joka kääntää kesällä kaikkien päät, enkä autoa joka on ulkoisesti komea tai arvostettu massan keskuudessa. Tälläinen auto olisi ollut vaikka BMW tai MB. En myöskään hakenut autoa jolla olisi mukava matkustella. Halusin auton jonka kanssa mulla olisi hauskaa ja nauttisin sillä ajamisesta. Skyline R32 GTR.

Tämä legendan viitan maailmalla omaava auto on varsinkin Suomessa melko tuntematon. Useimmat puhuvat siitä arvostellen. Toiset haaveilevat ja kehuvat sen potentiaalia, jotku haukkuvat sekä vihaavat, monet pitävät sitä vain autona toisten rinnalla, mutta suurin osa ei edes ole kuullut kyseisestä autosta.

Lainaus wikipediasta: GTR

GT-R mallissa on kaksi keraamista turboahdinta, nelipyöräohjaus, neliveto ja tehokas RB26DETT-moottori. 320 hevosvoimainen moottori on suunniteltu kilpakäyttöön, joten se on helposti viritettävissä. Tätä mallia suunniteltaessa siitä ajateltiin kilpailijaa Porsche 959:lle, ja mallista tulikin nopeasti erittäin ratakelpoinen. Autolla voitettiin Super Gt (JGTC) 29 kertaa 29 kilpailun aikana ja myöhemmin 50 kertaa 50 kilpailun aikana.

Ei mukava ei erikoisen hieno

Toki mielipide asioita, mutta mun mielestä R32 GTR on hieno. Onhan se laatikkomainen vanha pulkka, mutta silti niin virtaviivainen, leveä, matala. Lähes täydellinen “sleeper”. 95% Suomalaisista ei varmasti huomaa kun tuo tulee vastaan että mikä auto se oli, tai siis ei ne tiedä. Siihen ei kiinnitetä huomiota, vaikka motarilla ajettaessa kun siihen tulee joku ”nopea auto” rinnalle ja kuski katsoo sieltä säälien että onpas joku tuunannu vanhaa corollaa. Ylpeänä painaa kaasun pohjaan ohittaakseen tuon vanhan lahnan, muttei pääsekään ohi ja se vanha romu meneekin silti edelle vaikka 50k€ maksaneesta “urheiluautosta” on jo kaikki konit laitumella. Herättää se siinä vaiheessa ihmetystä.

Nissan Skyline R32 GTR ’92

Koeajo
Lähdettiin lokakuussa 2009 kaverin kanssa Turkuun ihan vaan koeajaan tälläistä GTRrää. Itse en moisella koskaan ollut ajanut. Kova hypetys autosta on maailmalla, millainen se sitten on?
Ensimmäinen fiilis R32:sta on hyvin raaka tietenkin. Mukavuuteen ei ole yritetty panostaa, se on aivan kuin täysverinen kilpa-auto. Ohjauslaitteet on erittäin hyvin hollilla ja kaikki on käsien ulottuvilla, pyyhkijöitä joutuu räpeltämämään mittariston yläreunassa olevasta rullasta joten legendaariset LHD vs. RDH myytit vilkkujen käyttämisen vaikeudesta ei oikein istu tähän autoon.  Jaloille on tilaa ja säätöä on joka suuntaan reilusti. Ratin teleskooppi ja ylösalas liike tuo tilaa ja säätöjä vielä lisää. Vilkaisu taakse ei oikeastaan tuo uutta, siellä on kaksi kuoppaa johon ilmeisesti pitäisi laittaa ihminen istumaan, ei ole kriteeri. Kunhan koira mahtuu sinne. Toki kyllä siellä pystyy 2 aikuistakin helposti matkustaan, ei kuitenkaan millekkään Ivalon reissulle kannata ottaa kyytiin. Penkit ovat melko rumat, mutta pirun hyvät ja tukevat istua. Kabiini on yleisilmeeltään muovimainen ja karu. Tämä auto on vielä auringon polttamien muoviensa kera rikkinäisen näköinen sisältä.
Kuskin ovesta löytyy lasien laskut ja nousut, peilien kääntö parkkiasentoon, peilien säädöt ja  vänkärinpuolen lasin lukitseminen. Mittarit ovat kaikki selkeästi esillä, perusnäyttöjen (Öljypaineet – Öljynlämpö – Vedenlämpö - Ahtopaine) lisäksi yksi cooleimmista mittareista ikinä on vasemmassa ylänurkassa – front torgue. Se näyttää reaaliaikaisesti että kuinka paljon voimaa Attesa sijoittaa etupyörille. Tälläistä mittaria ei muissa kärryissä ole. Kiekkamittari on iso ja näyttää kymppitonniin. Asiaa!
Kun käännän virta-avaimesta niin RB26DETTin murina täyttää hallin välittömästi. Kutosen äänet ovat seuraava jumalasta ja nimenomaan ylöspäin. Mittarit heräilevät pikkuhiljaa, ennen starttia mystiset 4WD, HICAS ja pakolämpöjen varoitusvalot vielä paloivat mutta heti hyrähdyksen jälkeen niiden kuuluisi kadota. Tällä kertaa 4WD valo jää kuitenkin palamaan, koska nelivedon sulake on irroitettu ja auto on nyt ainoastaan takaveto. Kytkin on helppo käyttää kuin missä tahansa Corollassa. Auto lipuu liikkeelle ja kierrokset hörähtävät vaivattomasti muutaman tonnin ylöspäin. On aika vaihtaa kakkoselle, pieni ranneliike ja nykäisy taaksepäin, kakkonen on pesässä. Tässä vaiheessa sen jotenkin tiedostaa, että jos kaasun pitäisi pohjassa niin vauhtia kerääntyisi paljon ja nopeasti. Kuitenkin ensimmäinen kilometri on hiekkatietä ja auto pomppii sekä paukkuu kuin kivireki. Hiekkatie loppuu – asfaltti alkaa.
Koeajollamme keli on huono, on pimeää ja märkää joten autosta ei pääse ottamaan oikein irti kaikkea. Myös nelivedon puute rauhoittaa kaasujalkaa, mutta täytyyhän sitä nyt hieman kokeilla… 1 vaihteella liikkeelle lähtö risteyksestä- 2. tupaan pintakaasulla kierrosten nosto 3500rpm ja 3. tupaan vauhtia n 60km/h – kaasu pohjaan. Auto kiihtyy maltillisesti ja tuntuu jopa laiskalta kunnes kierrokset nousevat 4000rpm paikkeille - tässä se tapahtuu, ahtimet herää. Matala murina lakkaa, korvia huumaava suhina alkaa ja auto potkaisee kuin muuli perseelle kierrosten noustessa kuuteen tonniin noin millisekunnissa, huomaan että autohan alkoi lyömään tyhjää? ja vauhtia kuitenkin on jo reippaasti yli 100km/h. Löysään kaasua ja nyt sen tiedän, että ei tämä todellakaan ole mikään perus auto. Loppu koeajo ajellaan hissukseen ja testaillaan sekä kysellään asioita, ollaan kuitenkin ihan ostomielellä liikenteessä. Päästään takaisin hallille, jossa auto oli säilössä. Ihaillaan ja ihmetellään autoa. Lähdetään kotiin, tässä kohdin istuminen kaverin uudehkon corollan kuskin paikalle tuntuu melko mitättömältä, kaipuu jäi.


Auton osto
Muutama viikko vierähti ja tuli netistä paljon ostoilmoituksia katseltua ja omistajille soiteltua. Pari muutakin hyvää kandinaattia oli, mutta syystä tai toisesta ne ei sytyttänyt yhtä hyvin kuin ensimmäinen koeajo.
Mietittiin seuraavaa siirtoa ja päätettiin lähteä takaisin Turkuun ja hakemaan koeajamamme auto. Hinnasta päästiin yhteisymmärrykseen ja kaupat tehtiin.

Tälle autolle tulossa oma sivu ja sinne esittely ja lisää ajokokemuksia kun eihän tuossa koeajolla päässyt autoa sen kummemmin koitteleen…

GTR:n kanssa eläminen

Entäs jokapäiväinen elämä GTRn kanssa? Ne ketkä harkitsette ostoa niin harkitkaa tarkkaan. Mitä ikinä autoonne ostattekaan niin kaikki maksaa 200e, 500e tai 1000e ja niitä tulee ainakin ensimetreille jatkuvasti. Palat, levyt, nesteet, kytkimet, jakopäät, öljyt. Lista on loputon. Siihen voi vielä lisätä kaikki parannukset mitä autoon haluaa tehdä. 400hp tulee helposti: putki, lastu, ilmansaannin parannus. 500hp vaatii jo bensapuolen parannuksia, ahtojen nostoa. 600, 700 silloin on hintalappu todella iso jo. Onhan näitä yli 1000hp Suomessakin. Mutta silloin tarvii auton arvo jo kolminkertaistaa. Ihmisten käsitys tässä on mennyt aivan tajuttomaksi. Muutama vuosi takaperin ja 200hp auto oli kova juttu, 500hp tuntui mahdottomalta. Nyt kun on ~400hp alla niin jengi tulee kysyyn että eikö sun skailainissa ole 1000hp- jaa ei, ihan paska auto. WTF?

Auto vaikuttaa kuitenkin helpolta huoltaa, ainakin osittain, mutta konehuone- se on ahdas. Entäs se RHD? Ei tunnu missään. Oppii viikossa. Ei tartte ostella ohituskameroita peileihin, ei tartte kurkkia, ei ole vaikeaa. Tärkeintä on katsella mittareita ja jos jotain on erilailla kun eilen niin se kannattaa ottaa vakavasti. Onko se kaiken tämän arvoista? On.

Joskus foorumia selaillessani näin kommentin tästä legendasta ”On se niin jumala auto” ja naurahdin.

Nyt ymmärrän, ettei se ollut vitsi, vittuilua tai sarkasmia vaan se oli totuus.